Tämä juttu on osa moniosaista juhlavuosikirjoitussarjaa, jossa muistellaan menneitä. Lue osat järjestyksessä:
– Osa 1: Alku
– Osa 2: Palvelimet
– Osa 3: Orgaanisen kasvun aika (tämä kirjoitus)
– Osa 4: Taival verkkosivujen toteuttamiskumppanina – Feenikslintu nousee tuhkista, 2019-2023
“Oho, töitähän riittää!”, totesimme Juhan kanssa parin ensimmäisen toimintavuoden jälkeen. Meidän ei tarvinnut tehdä enää alihankintaa muille, sillä pärjäsimme omien asiakkaiden voimin. Jo siinä vaiheessa pitkän linjan yrittäjä Kristian Hohkavaara hyppäsi mukaan porukkaan (katso myös: Digitoimisto Dude Oy ja Hohkavaara yhdistyivät, Se kolmas dude), jolloin meitä oli kolme. On hauskaa ajatella, että kun hän tammikuussa 2015 otti yhteyttä, hänellä oli kymmenen vuotta yrittäjyyttä täynnä ja nyt sama tilanne on allekirjoittaneella. Heti seuraavana vuonna porukkaan liittyi Timi Wahalahti (katso myös: Neljäs dude remmiin). Silloin se tuntui luonnolliselta, mutta onhan se hurjaa ajatella näin jälkikäteen, että noin vuoden sisällä firmassa oli yhtäkkiä tuplasti tyyppejä.
Vuonna 2016 olin vielä Duden toimitusjohtaja, kun otin itselleni sen tittelin sillon kun Juhan kanssa laitettiin firma pystyyn ja ajateltiin että kyllähän jokaisella uskottavalla yrityksellä pitää olla toimitusjohtaja. Mutta eihän niillä titteleillä mitään ideaa sinänsä ollut. Hoidimme edelleen yrittäjinä vähän kaikkea, eikä vastuut ja roolit olleet mitenkään selkeinä kenellekään, muuten kuin sen varsinaisen asiakkaalle näkyvän tekemisen suhteen. Kun Kristian oli tullut tekemään Juhan kanssa suunnittelua, meillä oli käytännössä kahden suunnittelijan ja kahden koodarin tiimi.
Hommahan sujui kuin tanssi. Timi vahvisti firman koodipuolta back-end-osaamisellaan, sillä minun bravuurini on ollut aina enemmänkin front-end puolella (eli se mikä näkyy selaimessa käyttäjälle), eikä niinkään taustaohjelmointi, vaikka sitäkin olen tehnyt. Palaset alkoivat loksahdella paikalleen.
Meillä oli hyvä, dynaamisen neljän tyypin kokoonpano. Ei projektipäällikköä, markkinointipäällikköä, tai mitään muutakaan päällikköjä. Vain dudet. Projektia johti se, joka projektin myi, suunnitteluvaiheessa suunnittelija, koodivaiheessa koodari. Homma toimi hyvin ilman välissä olevia ihmisiä, mutta toisaalta jokaisella oli useammanlainen hattu päässä. Tehtiin useamman eri roolin hommia, koska ei osattu tehdä muullakaan tavalla.
Jossain vaiheessa sekasortoa haluttiin kuitenkin selkiyttää ja “lukittiin” roolit muunmuassa vaihtamalla toimitusjohtaja. Tässä kohtaa tehtiin tavallaan virhe, jota avasin tämän vuoden tammikuun megajymypaljastuksessa Duden uusi aikakausi osa II: Dude palaa juurilleen – Tämä on tarina keskisuomalaisesta yrittäjyydestä, virheistä ja niistä oppimisesta:
Sullosimme identiteettimme liian tiukkiin raameihin. Minä tein koodia ja kehitin työkalujamme, Timi vastasi back-endistä, Juha suunnittelusta ja Kristian myynnistä. Unohdimme ketä olimme; Yrittäjiä ja omistajia, Duden kantavia voimia.
Erotuimme heti freelancereista ja kahden henkilön toimijoista, mutta emme silti olleet liian iso tai kasvuhakuinen
Neljän hengen toimistona putosimme johonkin jännään välimaastoon. Meistä tykättiin, kun olimme mitä olimme, emmekä muuttaneet muotoamme radikaalisti. Meihin pystyi luottamaan. Muut meidän kaltaiset firmat lähtivät 2010-luvulla hurjaan kasvuun, esimerkiksi vuonna 2012 perustettu MEOM Oy. Trimedia Oy oli tehnyt tasaista kasvua jo vuodesta 2006 ja Valu Digital Oy (ent. Media Cabinet Oy) vuodesta 1997. Meillä porukan tuplaantuminen tapahtui huomaamatta ja luonnollisesti. Vaikka Vierityspalkki kirjoitti, että kasvoimme “isoksi”, kasvua se ei meidän näkökulmasta vielä ollut.
Digitoimisto Dude on tässä blogissa mainittu poikkeuksellisen usein, koska kahden kaveruksen vuonna 2013 Jyväskylässä perustama digitoimisto on ollut poikkeuksellisen avoin oman tekemisensä suhteen alusta saakka. Nykyisin he julkaisevat vuosittain jopa katsauksia tuloslukuihinsa (esim. Duden talouskatsaus 2018). Heillä on avoimena myös firman toimintakäsikirja, kehitysmenetelmät ja jopa tekijöiden palkat.
Vierityspalkki: Käsityöläiset kasvoivat isoksi
Muistan, että 2016 puhuttiin, että tällä kokoonpanolla mennään niin pitkään kuin mahdollista, kenties hamaan tulevaisuuteen. Ja niin mentiinkin aina vuoden 2018 loppuun asti, eli kaksi ja puoli vuotta. Yllättävän pitkään sitä jaksettiin niin.
Asiakkaita riitti, pääsimme mukaan mahtavan erilaisiin projekteihin. Syksyllä 2018 alettiin miettimään, että hommaa tulee enemmän kuin ehditään neljästään tekemään. Tilanne oli ollut kinkkinen jo hyvän tovin, mutta emme tohtineet myöntää asiaa itsellemme.
Jossain vaiheessa yrittäjyyttä tulee sellainen vaihe, että täytyy valita jokin seuraavista:
- Vähemmän hommia kalliimmalla
- Enemmän hommia burnoutin partaalla
- Uuden työntekijän palkkaaminen
- Myydä eioota ja räpiköidä menemään
Tehtiin oikeastaan varmaan eniten kohtaa 4. Meillä ei ollut kokemusta mistään oikeasta rekryprosessista, kun Timin kanssa olin lähinnä jutustellut IRCissä pidempään ja homma oli aika nopeasti taputeltu. Ei osattu ehkä hinnoitella itseämme niin hyvin kuin olisimme voineet ja tehtiin jatkuvasti liikaa töitä.
Muistan joulukuussa 2017 olleen päällä yhtä aikaa seitsemän projektia, käytännössä 1-2 ihmiselle kerrallaan. Tilanne oli mahdoton ja jotain oli tehtävä. Siispä kaikkien aikojen ensimmäinen rekryilmoitus tulille. Se tapahtui blogissa.
Hakemuksia tuli jonkin verran ja apukäsiä löytyi. Mutta sekään ei vielä riittänyt. Meitä oli viisi ja olimme helisemässä. Muutimme uuteen toimistoon loppuvuodesta 2018 ja tilaa riitti. Bloggasin luonnollisesti myös toimiston muutosta, tsekkaapas kirjoituksesta Dude nosti tasoa kerroksella – esittelyssä uusi Kauppakadun toimisto toimistotilat, jossa olemme viihtyneet noista ajoista asti. Itse asiassa knoppitietona sellainen, että tämä toimisto on tila, jossa olemme viihtyneet kaikista pisimpään. Ei ole tarvinnut enää katsella muita tiloja.
Aloimme varovaisesti pohtimaan, että toimistotilaan mahtuisi lisääkin porukkaa…
PLIM!
Kun kuulet tämän äänen, voit kääntää kasetin. Paitsi, että kyseessä ei ole kasetti, eikä kuunnelma, vaan Duden blogiteksti. Homma on sillä tavalla, että seuraavassa kirjoituksessa hypätään vuoteen 2019. Se olikin mielenkiintoinen vuosi.
Kiinnostaako Duden meininki? Verkkosivut kaipaa uusimista? Onko tässä mitään järkeä? Pistä viestiä lomakkeella tai vaikka meilillä!
