Katselin monta kertaa viime vuonna “Töihin Dudelle?” -sivua ja siellä mainittuja ohjelmia sekä tekniikoita, joita pitäisi mielellään osata. Herranjestas. Mietin vaatimuslista-hirvityksen lukemisen jälkeen, että eihän tänne uskalla hakemusta laittaa, tyypithän ampuu minut jo ovella.
Itseltäni löytyi kokemusta lähinnä WordPress-valmisteemojen räpläilystä, sivubuilderien käytöstä ja lukuisten WordPress-lisäosien asennuksista, eli perus “liukuhihna”-hommasta, jossa itse suunnittelin leiskoja ja väänsin hommia “saitti päivässä”-mentaliteetillä.
Eräänä maanantaina sitten silloiseen työhöni lopen kyllästyneenä rohkaistuin ja laitoin äijille viestiä, että mikä juttu, olisko saumoja? Sieltä Rolle vastaili Slackissä ja sovittiin miitti keskiviikolle. Ensimmäisellä kerralla Rolle ja Timberlake tenttasivat minkä tyyppistä hommaa olen aiemmin tehnyt ja missä firmoissa. Toisella tapaamiskerralla seuraan liittyi myös tanssiorkesteri Kristian aka Von Griezel & Laitinen, jotka löivät viimeisen naulan arkkuun.
Pääsin töihin
Ensimmäinen työviikko sisälsi työpisteen kasaan laittamista, softien asennusta ja porukkaan tutustumista. Toisella työviikolla Rollen kanssa pääsikin jo tutustumaan syvemmin meidän Operointimanuaaliin. Handbookin läpikäymisen jälkeen ainoa ajatus mielessä oli, että miten ihmeessä nämä voi kaikki muistaa? Hätä ei ollut tämännäköinen, sillä rupesin kirjoittamaan omaan muistioon ylös kaikki tärkeät muistettavat ja loput sitten mentiikin Rolle-merkkisillä apupyörillä jos tuli joku ongelma vastaan.
“Miten tän scss-lintterin sai päälle?”
Ensimmäiset kuukaudet sujuivat lähinnä työtapojen, tekniikoiden ja Macbook Pro:n käyttämisen opiskelussa. En muistanut läheskään kaikkea ensimmäisellä, enkä toisellakaan kerralla, kun näpyttelin createproject-komentoa terminaaliin (se on siis aloituspakettiimme dudestackiin liittyvä komentoriviohjelmisto, joka pyöräyttää WordPressin ja palvelintoimenpiteiden asennukset läpi ja säästää kymmeniä tunteja projektin aloituksesta).
Silti kaiken kiireen ja hässäkän keskellä ei tarvinnut olla yksin, sillä aina tarvittaessa Timi rullaili tuolillaan viereen tai Rolle raahautui kaveriksi katsomaan, että mikä on homman nimi.
Aikaa vierähti eteenpäin ja pikku hiljaa oman osaamistason mukaan tuli aina projektikohtaisesti enemmän vastuuta, kunnes yht’äkkiä havahduinkin siihen, että rakentelin kokonaisia verkkosivuja itsenäisesti. Nopeasti se aika siinä sitten menikin verkkosivuja väsäillessä, nimittäin kohta olikin jo toukokuu ja koeaikani oli loppumaan päin.
No millainen tunnelma siellä pajalla muuten on?
Ei se turhaan Laitinen ole vääntäny sitä meidän “They’re crazy! – In a good way.” -tarraa. Kyllähän sen tietää, että sanomista tulee kun 5 näin erilaista ja sekavaa veijaria laitetaan samaan kioskiin pyörimään päivätolkulla. No, mutta vakavasti puhuen niin yksi työn parhaimmista puolista on just se, että ollaan kaikki niin erilaisia, mutta tietyllä tavalla samanlaisia, ehkä se on sitten vahvuus? Ehdottomasti.
Vielä täytyy sanoa dudemaisesta huumorista. Jos graafikko väsää tämmöisiä kuvia perjantaisin ja jakaa niitä firman yleisellä Slack-kanavalla, ei homma voi mennä pahasti pieleen:
Koitan kirjottaa tähän loppuun vielä jotain positiivista toimarin käskystä, jos tätä sattuu vaikka lukemaan joku hullu, joka haluaa hakea tänne töihin (psst. rekryjä on auki).
Eli Dudella parasta heittämällä:
- Ihan parhaat työkaverit.
- Keski-Suomen huonoimmat jutut (mutta hyvällä tavalla)
- Huippuvehkeet. Oikeesti.
- Helkkarin hyvää kahvia, ei ole ihan hirveesti enää kotona tullu keiteltyä kun tätä on tottunut lipittelemään. (Paikallinen Paahtimo Papu)
- Kuukausittaiset virikepäivät, jolloin saatetaan käydä Aalto-Alvarissa, pakohuoneessa, huvipuistossa, ja milloin missäkin, mitä milloinkin keksitään.
- Perjantaiset äfterwörkit on solid gold, siellä jos ei ongelmat ratkea niin ei missään!
Hyvää syksyä! T. Henuzi
