Vaikka olenkin yrittäjä, arjen työpäivän perusrutiinit ovat yleensä melko samanlaista. “Oravanpyörästä” ei voi kuitenkaan puhua, sillä digitoimistotyö on siitä mukavaa, että mikään päivä ei ole juuri koskaan samanlainen. Tänään raotan hieman arkeani ja kerron siitä millainen tyypillinen päivä Duden CTO:lla, allekirjoittaneella, Roni “Rolle” Laukkarisella on.
Nörttinä olen kokeillut lukuisia eri tapoja aamuherätyksiin, sillä olen ollut aina sellainen ihminen, joka normaalilla herätyskellolla torkuttaa viime hetkeen asti, pukee ja valmistautuu alle vartissa ja sitten juoksee päiväkodille ja töihin. Vaikka yrittäjäelämässä onkin “vapaus” tehdä töitä milloin haluaa, on lasten ja asiakkaiden vuoksi suotavaa olla ajoissa liikenteessä. Siksi minulle ei normaali aamuherätys toimi parhaalla mahdollisella tavalla.
Herätys!
Kuten joka arkiaamu, tänäänkin kello lyö 6:25 ja makuuhuoneen viidessä älylampussa lähtee päälle hiljalleen auringonnousuefekti. Samaan aikaan televisio aukeaa automaattisesti Ylen aamun aloittaessa päivän ajankohtaisimmilla puheenaiheilla. Unta on tullut palloon vain vajaat viisi tuntia ja sen vuoksi silmien avaaminen tuntuu hieman raskaalta. Herääminen on kuitenkin helpompaa kun jää väkisinkin katselemaan ja kuuntelemaan televisiota ja ihmettelemään mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu. Aivot lopulta aktivoituvat ja on aika kammeta itsensä ylös sängystä. Tällä tavoin onnistun maanantaista perjantaihin heräämään joka aamu 6:25.
Asiakkaan eli Paahtimo Papun pienpaahtimokahvia naamariin Jura Ena 9 kotimallilla. Mikään ei voita vastapaahdettua tummapaahtokahvia aamulla. Toisinaan aamutelevision ääressä köllöttely venähtää, että tulee siitä huolimatta kiire vaikka herää aikaisin. Seitsemään mennessä kiskon kuusivuotiaan poikani hereille, joka on yhtä huono ja uninen aamuisin kuin isänsäkin. Puoli kahdeksaan mennessä olemme jo ulkona, kävellen matkalla päiväkodille.
Tietoisesti autottomana työmatkat taittuu rauhaisasti kävellen päiväkodilta töihin. Langattomat nappikuulokkeet korviin ja äänikirja pyörimään. Korvanapeissa pölöttää tällä kertaa Chris Hogan, joka lukee jykevällä baritonin ja basson välimaaston äänellään omaa kirjaansa Everyday Millionaires: How Ordinary People Built Extraordinary Wealth―and How You Can Too. Noin puoliväliin kuunneltu, oikein pätevää settiä tähän asti. Hommahan toimii, koska pidän inspiroivista talousaiheisista kirjoista. Kuuntelen kirjoja aina kävellessä ja joka päivä keskimäärin noin puoli tuntia kuuntelua tarkoittaa sitä että kirja tulee kuunneltua läpi pituudesta riippuen 1-3 viikon aikana.
Työpäivä starttaa toimistolla
Olen toimistolla yleensä ensimmäisenä, ellei toimitusjohtaja Kristian Hohkavaara ehdi ensin. Ovikoodia näpytellessä kello on yleensä vähän yli kahdeksan. Eväät kaappiin, jos niitä on, sitten tietokonetta päälle. Langattomasta kaiuttimesta soimaan Pandoran Morning Rock station ja sähköpostit auki. Tässä välissä haen yleensä kahvia toimiston Jura X8 -kahvikoneesta, joka on isommalle porukalle päivitetty business-malli ja jauhaa myöskin Paahtimo Papun papukahvia. Tällä kertaa pesässä on Dudelle tehty uniikki blendi.
Takaisin koneelle. Näyttää olevan vain 3 sähköpostia, joista kaksi uutiskirjettä, mahtavaa! Yleensä tämä johtuu siitä, että tsekkaan meilit myös puhelimessa, 24/7. Vaikka en vastaisi tai ehtisi reagoida, laitan yleensä arkistoon InboxZero-periaatteita kunnioittaen ja reagointia vaativista sähköposteista ajoitan tehtävän Todoistiin. Mutta nyt on aika reagoida ensimmäisenä aamusta, onhan tässä vielä omaa rauhaa. Arkistoon, roskiin ja aamuvirkulle asiakkaalle kattava ja ystävällinen vastaus. You’ve achieved InboxZero, sanoo Spark -sähköpostiohjelma.
Seuraavaksi lähtee käyntiin Duden aspa, eli yleinen tuki, jonne tulee päivittäin viestiä. Tänään aamusaldona on vain yksi tiketti. Asiakaspalvelualustassammekin noudatetaan InboxZero-periaatetta, eli tikettejä ei jätetä lojumaan vaan niihin reagoidaan ja ne delegoidaan mahdollisimman pian, ehti asiaa sitten hoitaa tai ei.
Yrittäjän elämää
Ensimmäisenä aamulla plärään myös yrityksen talousasiat läpi budjetointi- ja kirjanpitotyökalun avulla. Vaikka nämä tehtävät eivät varsinaisesti CTO:lle “kuulu”, yrittäjänä ja entisenä toimitusjohtajana olen tottunut niin tekemään oman henkilökohtaisen mielenrauhan säilyttämiseksi. Tässä menee yleensä 10 minuuttia kun tatsi on niin hyvä ja asialla on mukava aloittaa päivä (olen perverssi, tiedän).
Tässä vaiheessa jos tekniikassamme on Pull Requesteja (koodimuutoksia, parannuksia tai ehdotuksia kanssakoodareilta tai ulkopuolisilta kollegoilta) tarkistan ne ja mergeilen (eli otan käyttöön tai yhdistän koodiin) ne tarvittaessa.
Sitten meilit ja laskelmat kiinni ja Todoist auki – mitäs Tänään-kohdassa onkaan tehtävälistalla.
Yhdeksään mennessä olen vaihtanut äänilähdön kaiuttimesta vastamelukuulokkeisiin ja huomion vievän musiikin sijaan soi tuottavuutta lisäävä Brain.fm. Kun porukkaa alkaa olla enemmän ja enemmän toimistolla, on pakko olla keinoja joilla voi keskittyä täysillä hommiin. Todolistalla on yleensä projektin jatkamista, jos on projektipäivä ja satunnaisia niinsanottuja “sälähommia”, jos on säläpäivä. Yleensä ajoitamme silppuhommat viikon alkuun tai loppuun, mutta joinakin viikkoina niitä on useampana päivänä. Jos päivän aikataulut sen sallivat, saatan olla jopa niin kreisi, että teen sekä sälää että projektia puolet ja puolet. Mutta tuottavampia ovat päivät, jolloin on jompaa kumpaa yhteen menoon.
Tauon paikka
Koetan pitää taukoja kahden tunnin välein. Siihen auttaa lounge-tilamme, jossa on Darts-taulu, 80-luvun Arcade-masiina, televisio ja pari akustista kitaraa. Yleensä luen kirjaa, perjantaisin saatan hakata hetken Donkey Kongia. 10 minuuttia ja sitten takaisin hommiin.
Kello lähenee kahtatoista, vatsassa kurnii. Slackissa äänestellään lounaspaikkaa. Tänään minulla on eväät, jonakin toisena päivänä saatan mennä lounaalle. Keskimäärin käyn 2-3 kertaa viikossa lounaalla porukan kanssa. Joskus osa hakee eväät kaupasta.
Tänään ei ole palavereita, mutta pyrimme optimoimaan palaverit niin, että niitä pidetään vain aiheesta ja niihin osallistuu vain relevantit henkilöt. Teknologiajohtajana ja kehittäjänä minun ei tarvitse olla kuin silloin tällöin myyntipalaverissa tai aloitusworkshopissa mukana, muutoin palaverit hoitaa toimitusjohtaja tai projektipäällikkönä toimiva suunnittelija.
Mites etäpäivät?
Itse pidän vähintään yhden etäpäivän, yleensä se kulkee nimellä “etäkeskiviikko”. Etäpäivät poikkeavat normipäivästä siinä, että kävelen päiväkodilta toimiston sijaan takaisin kotiin, vedän normihousuja rennommat pyjamat jalkaan ja laitan kotitoimiston tulille.
Kotona pystyy paremmin keskittymään ilman kuulokkeita tai jopa ilman musiikkia, koska ei ole ihmisiä ympärillä. Jos väsyttää liikaa, saatan ottaa päiväunet ja herättyäni jatkaa hommia vielä pitkälle iltaan. Se on kotipäivien miinus, kun ei tule “lähdettyä töistä”, mutta yleensä rento liukuva aikataulu tuntuu silti riittävän mukavalta. Viimeistään neljään mennessä lapset kotiin tullessaan yleensä keskeyttävät työnteon, vaikka olisikin jotain kesken, joten väkisinkin venyy. Toisaalta joskus etäpäivät ovat niin tehokkaita, että voi lopetella jo kolmen jälkeen.
Etäpäivät tuovat työntekoon mukavaa vaihtelua arkeen ja introverttinä tarvitsee viikon aikana edes päivän itsekseen olemista, jotta jaksaa loppuviikon myllyttää porukassa.
Loppuun
Toimistolla hommat ei lopu tasatunnilla kello neljä tai viisi vaan päivästä riippuen silloin kun hommat on päivän osalta paketissa. Yleensä neljän jälkeen tulee käveltyä kotiin perheen tykö. Kotona onkin sitten ihan muut projektit käynnissä, kuten Linux- ja retropelikikkailut, kirjojen lukeminen, kirjoittaminen, elokuvat ja lasten kanssa pöllöilyt.
Yrittäjyyden ensimmäisten vuosien ilta- ja yötyöt ovat jääneet pois ja järkevöityneet tehokkuudeksi “työajalle”, jos sellaista on ylipäätään olemassa. Meilejä ja Slackia tulee kuitenkin vilkuiltua 24/7. Joskus on myös mentävä lauantaina töihin (ihan omasta vapaasta tahdosta!), mutta sepä vasta tehokasta onkin silloin kun asiakkaat eivät ole linjoilla.
Siinäpä otanta minun työpäivään. Toivottavasti sinun työsi on yhtä viihtyisää. Mukavaa työpäivää!
